Snäppäilyn parhautta

Olen jo hetkeen aikaa sitten tehnyt aluevaltauksen snapchatin puolelta. Tykkään snäpissä siitä, että ne kuvat eivät jää ikuisiksi ajoiksi olemaan, vaan ne häviävät sieltä 24 tunnin kuluttua. Snäpin tietynlainen reaaliaikaisuus kiehtoo. Facebookissa ja muissa somekanavissa tiedot ja jutut pysyvät ja informaatiotulva on valtava. Snäpissä tieto näkyy muulle maailmalle vain tietyn ajan. Enkä siis tarkoita nyt, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa, vaikka informaatiota tulisikin enemmän reaaliajassa.

Minun tulee laitettua säppiin todella arkisia kuvia, ja muokkaamattomia, ne saattavat olla hetken mielijohde. Sinne tulee höpötettyä kaikenmaailman asioita, joita ei muuten kertoisi julkisesti. Elämän pieniä asioita ja at the moment-elämyksiä ja kuulumisia.

 Tässä kuvia viikonlopulta:

Tässä taas vanhempia:

Kuten huomaatte, kuvat saattavat olla muokattuja, mutta ei välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla. Videokertomuksenikaan ei ole aina ole kovin ihmeellisistä aiheista, vaan täyttä liibalaabaa. Mutta se on snäpin parhaita puolia.

Minut löytää säpistä nimellä vimmuts. 

Mukavaa päivää!!

Toppikuun kuulumisia!

Moikka taas!
Viimeisimmästä postauksesta on aikaa, mutta hyvästä syystä. Huhtikuun alussa alkoi työssäoppiminen eli toppi. Tällä hetkellä kuluu viimeinen viikko ja nyt on aikaa myös vapaa-ajalle. Neljä viikkoa on mennyt älyttömän nopeasti. Välillä on ahdistanut kaikkien kirjallisten töiden ja näyttösuunitelmien teon keskellä. Mutta hengissä ollaan. Kaikesta huolimatta tiedän, että olen oikealla alalla. Oikealla alalla, tällä hetkellä.

Tämä työssäoppimisjakso on ollut mielenkiintoinen. Olen siis työssäoppimassa jälkkärissä (normaalilla kielellä iltapäiväkerho eli iltis). Olen yrittänyt muistella millainen itse olin 8-vuotiaana ja millaisia leikkejä leikimme. Huomaan että pelit ja erilaiset mediat ovat nykyään lasten elämässä vahvasti läsnä. Puhutaan minecraftistä, ja sun muista peleistä, WhatsAppista  ja ties mistä. Me leikimme ja kisailimme: hippaa, pistettä, nurkkista, hyppistä.

Olin 8-vuotiaana hyvin ujo. En aina uskaltanut viitata tunnilla, vaikka tiesinkin vastauksen. Opin jo ennen kouluun menoa kirjoittamaan, ja kakkosluokalla kirjoitinkin jo pitkiä tarinoita. Muistan että matematiikasta en pitänyt, koska se oli jo silloin vaikeaa. Minulla oli muutama hyvä ystävä, joiden kanssa olin samalla luokalla. Parhaan ystäväni olin tuntenut jo 4-vuotiaasta, ja hän oli paras ystäväni läpi ala-asteen. Välillä riitelimme ja otimme rajusti yhteen. Hetkellisesti paras ystävä vaihtui, ja silloin oltiin mustasukkaisia. Nämä kaksi uutta parasta kaverusta kun olivat niin kahdestaan ja me muut jäimme ulkopuolelle. Mutta tilanne aina palasi normaaliksi. Nyt en oikeastaan ole lapsuudenaikaisten ystävieni kanssa tekemisissä, facebooktuttuja enempää. Toisaalta se harmittaa, koska meillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja lapsuudesta. Mutta elämä menee eteenpäin. 

Tässä jälkkärissä, missä olen ollut, on tykätty hypätä narua. Kun aloin muistelemaan, mitä hyppynaruloruja me hypimme lapsena, en muista kuin koulun (hypättiin 1, sitten 2... jne.), nallekarhun ja häät. Mutta en muista miten kaikki lorut menivät, muistatteko te? 
Olen tänä aikana oppinut kaksi uutta lorua. Mansikka, vadelma. Pyöritetään mansikan kohdalla normaalisti tavurytmissä man-sik-ka. Vadelman kohdalla pyöritetään ylhäällä tavurytmissä va-del-ma. Toinen loru on omena, päärynä, appelsiini, jos sinä hyppäät 25 saat sinä ensimmäisen palkinnon.  

Eilen  vietimme vappuhulinoita, soitimme lasten toivemusiikkia, oli mehutarjoilua, leikkejä ja mahdollisuus kokeilla erään työntekijän mikropyörää. Ei ollut niin helppoa, kuin mitä luulisi. Sai myös naamioitua, minä oli Peppi pitkätossu. 

Mukavaa vappua!!! Kertokaa mitä loruja te olette hyppineet.

8 asiaa, joissa olen hyvä

Nappasin blogista kaksinaamainen haasteen,  jossa pitää kertoa 8 asiaa joissa olen hyvä. Jokaisella on vahvuuksia, jokainen on hyvä jossain. Kaikkea ei tarvitse osata. Vaatimattomuus ja itsensä väheksyminen kuuluvat valitettavasti suomalaiseen kulttuuriin. Itsensä kehuminen asioissa, joita oikeasti osaa on merkki hyvästä itsetunnosta ja itsevarmuudesta. Ellei se mene liialliseksi itsensä kehumiseksi. 

1. Asioiden siirtämisessä viime tippaan.

Kaikki koulujutut ja asioiden hoitaminen tapahtuu edellisenä iltana, ja joskus senkin jälkeen. En välillä ymmärrä itseäni,  miksi asioita ei voi tehdä ajoissa ja rauhassa, kun on vielä hyvin aikaa. 

2. Epäjärjestelmällisyydessä

Mikään paperi ei meinaa pysyä tallessa, tai jos pysyvät ne eivät ole loogisessa järjestyksessä. Ne saattavat olla levällään ja mennä joskus paikalleen. Kotini ei ole järjestyksessä, asiat saattavat jäädä muutamaksi päiväksi levälleen ja löytää tiensä paikalleen seuraavan suursiivouksen yhteydessä. 

3. Rutiinien pitämisessä

Elämäni on täynnä rutiineita ja pinttyneitä tapoja. Joita on välillä vaikea lähteä muuttamaan, vaikka haluaisinkin. Aamupala, lenkille, koneelle, kouluun, syömään, salille, saunaan ja nukkumaan... Minuuttiaikataululla. Välillä raivostuttaa tehdä itselleen näin tiukka aikataulu, jos haluaakin tehdä jotain muuta, mutta ei ainakaan jää paikalleen

4. Kirjoittamaan

Kirjoittamaan itselleni.  En tiedä, blogini ei välttämättä ole paras osoitus siitä. Mutta kun kirjoitan vain itselleni, pidän siitä mitä kirjoitan.

5. Teatterissa

Siellä käymisessä, se on parhaimillaan parasta viihdettä mitä voi olla. Mutta mielestäni myös näyttelemisessä. Näin harrastajatasolla. 

6. Hassuttelussa

Minua ei aina kannata ottaa kovin vakavasti. Tykkään vitsailla ja kiusoitella kavereitani. Myös lasten kanssa olen huomannut, että en tykkää olla koko ajan vakava aikuinen vaan heittäydyn lasten tasolle.  Mutta vastapainoksi tykkään syvällisistäkin keskusteluista.

7. Haaveilemisessa ja mietiskelyssä

Tykkään haaveilla, ja mietinkin usein mitä tulevaisuuteeni voisi kuulua. Niin hyvä kuin huonojakin asioita. Millaista elämäni olisi jos jotain olisikin elämässäni mennyt toisin. Ehkä kummallista, mutta tapaistani.

8. Herkuttelussa

Aina löytyy syy herkutella. Salainen paheeni...

 

Haastan kaikki seuraajani! :) En jaksa eritellä erityisesti ketään

Pitkäperjantaista pääsiäiseen

"Ilosta alhoon,
surusta riemuun"

(Miljoonasade -tuntematon)

Mielestäni tämä kuvaa hyvin pääsiäisen ajan tunnevuoristorataa. Jeesus eli pitkään keskellämme, opetti ja paransi.  Pitkäperjantai kuitenkin lähestyi, sitä edelsi pääsiäisviikon tapahtumat. Suru valtasi kansan, Jeesus on kuollut. Kolmen päivän kuluttua päivä valkeni ilosanomaan. Naiset olivat käyneet Jeesuksen haudalla, hauta on tyhjä. Jeesus on ylösnoussut.

Miksi hiivit hänen haudalleen?
Hän ei ole enää täällä
Etkö aamun huomaa valjenneen?
Hän ylösnoussut on!

Halleluja, tulkaa katsomaan
Hän ei ole enää täällä
Halleluja, soikoon maailmaan:
Hän ylösnoussut on!

Miksi jäisit vielä pimeyteen?
Hän ei ole enää täällä
Anna valon päästä sydämeen
Hän ylösnoussut on!

Halleluja, tulkaa katsomaan
Hän ei ole enää täällä
Halleluja, soikoon maailmaan:
Hän ylösnoussut on!

Miksi yhä kuljet allapäin?
Hän ei ole enää täällä
Nouse, veljillesi kerro näin:
Hän ylösnoussut on!
(Pekka Simojoki)


Missä Jeesus sitten oli tuon kolme päivää ennen kuin nousi kuolleista. Kuten uskontunnustuksessa sanotaan: astui alas tuonelaan. Mutta siellä meitäkin tarvitaan, niiden rinnalla joiden elämä on päin helvettiä! Itseäni ainakin lohduttaa ajatus, että vierelläni on joku silloin kuin tuntuu kaiken menevän päinä mäntyä ja pannukakun paistaminen ei auta. Jeesushan kertoi evankeliumin sanomaa tuonelassa niille jotka sitä eivät olleen aiemmin ottaneet vastaan. Itselleni pääsiäisen tapahtumat ovat hyvin lohdullisia ja elän niitä mielessäni, vaikka en kirkossa kävisikään jokaisena pääsiäisajan pyhänä. Mutta kuitenkin ajatuksena se mitä Jeesus syntiemme sovitukseksi on lohduttava ajatus siitä, että kaikkien tekojemme keskellä on joku jokaon rakastanut ja rakastaa meitä edelleen.

Oma pääsiäiseni meni kotona perheen kanssa, välillä tapasin ystäviä ja piiphadimpa muutaman tunnin töissäkin. Pääsiäisaamun iloa kävin kokemassa perhemessussa kotikirkossani.

Mukavaa kevättä kaikille! 

Kuulumisia videopostauksen muodossa

Hyvää naistenpäivää!
Epävarmuudesta huolimatta, kerron videolla, mitä minulle kuuluu.

Käsinukke

Boheemi taiteilija

Tältä näytti naamarin teko

Naamari

Ystäväkirja

Heipsan!

Muistatteko lapsuuden ystäväkirjat, kuinka sinne täytettiin lempiartistit, lemppari tv-sarjat yms. Nappasin blogista Hannamaria ihanan ystäväkirja-haasteen, joka toteutetaan blogissa, niin ihanaa. Kiva, kun on olemassa ystäväkirjajuttuja myös aikuisille, eli ikuisille lapsille. Haaste on lähtöisin Napsahduksia-blogista.  

1. Pituutesi ilman korkkareita?
 Hmm... 163.4cm. Mielelläni ottaisin hieman lisää pituutta.

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin.
Vimmu oli pitkää ala-asteella. Ei kyllä ole mitään muistikuvaa mistä se tuli. Mutta melkein koko ala-aste minua kutsuttiin silä nimellä. 

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Pizza. Eikä mikä tahansa pizza, vaan guatro stagioni.

4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?

Yksi tärkeä asia on vastavuoroisuus. Se ettei tarvitse olla yksin vastuussa ystävyyden hoitamisessa. 

Toisena tulee se, jota syvästi ihmisissä vihaan. Sovitun tapaamisen peruminen juuri ennen tapaamista. Kolmantena se että ei tarvitse aina olla hauskaa, ystävän kanssa voi nauraa, mutta myös itkeä. Ystävän kanssa tehdään kaikki tyhmyydet, mutta myös ruoditaan syvällisetkin asiat.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Salkkarit on oikeastaan ainoa mitä tulee katsottua.  Telkkarin kautta tulee katsottua todella vähän mitään. Netflix on hyvä,  sieltä löytää sellaisia sarjoja jotka eivät pyöri telkussa. 

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Teatteri,  sen katsominen ja itse näytteleminen. Se on kasvattanut minua ja antanut itsevarmuutta ja uusia ystäviä. Tietysti kirjoittaminen, kuoro ja lukeminen ja liikkuminen. 
Suunnitelmissa on aloittaa aerobic. Mutta pianon soittaminen olisi niin ihanaa. 

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?

Viime aikoina on nostanut päätään haave teatterikorkeaan pääsystä ja näyttelijän hommista. Teatteri on iloni, suruni ja intohimoni.

8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmistä.  Hattara on liian makeaa.

9. Ripsiväri, kestoripset, vai naturell?

Naturell on laiskan meikkaajan valinta, mutta kyllä ripsiväriäkin tulee käytettyä. Kestoripset helpottaa meikkaamista siihen asti kunnes ne alkavat irtoilla. Mutta ovat niin hienon näköiset, jos niitä huoltaa.  Eli kaikki käy.

10. Mottosi?

Älä stressaa turhista asioista tai liikaa. Kyllä kaikki järjestyy!

11. Mainitse muutama lempielokuvasi

Sooloilua on ollut sellainen elokuva, jonka olen nähnyt sata kertaa ja tykkään. Laventelileidit, hiljaiset sillat, Harry Potterit, paholainen pukeutuu pradaan. Äärettömän inspiroivia leffoja, kyynelkanavat avaavia ja niin hyviä.

12. Millaista musiikkia kuuntelet eniten?

Maarit Hurmerinta, Virve Rosti, Apulanta, Jippu, Haloo Helsinki... Laidasta laitaan, iskelmää, poppia, rokkia. Tärkeää on sanat ja tunnelma.

13. Minkä kirjan voisit lukea aina vain uudestaan?
Sooloilua on kirjana myös sellainen, jonka olen lukenut miljoonaan kertaan. Potterit myös. Nykyään ei ole oikeastaan tullut luettua samoja kirjoja uddestaan ja uudestaan, nuorempana kylläkin.

14. Olut, siideri, lonkero vai viini?
Olut ei ainakaan, hyi yök. Mutta riippuu tilanteesta, viiniä yleensä tekee mieli. Mutta siideri ja lonkero joskus menee.

15. Unohtumattomin ulkomaanmatkasi?
Hmm, kaikki pidemmät matkat mitä olen tehnyt, ovat olleet omalla tavallaan unohtumattomia. Mutta Kiina oli kaikesta negatiivisesta huolimatta unohtumattomin. Uusia ystäviä, pahaa oloa, mutta kuitenkin täynnä uutta ja ihmeellistä. Se matka osoitti minulle että pärjään ja kaikkesta selviää.

 Haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaajafrendejä

Haasteen saa napata jos haluaa. 

Vegaanihaaste part 2

Vegaanihaastetta on enää reilu viikko jäljellä.  Miten minulla on mennyt?

Ilman tahallisia ja tahattomia repsahduksia en ole selvinnyt. Olen lirauttanut kahviin tavallista maitoa ja syönyt lihaa. Mutta olen ihan oikeasti kiinnittänyt huomiota siihen millaista ruokaa syön. Koska meillä on koulussa kolme kertaa päivässä ilmainen ruoka, minun ei ole tarvinnut hirveästi kokata. Mikä toisaalta helpottaa syömistäni, koska ei tarvitse kokata itse. Mutta toisaalta, kun en tee ruokaa itse, en myöskään opi tuntemaan ja tekemään vegaanista ruokaa.

Linssit olivat minulle aivan uusi tuttavuus ja haasteen tässä vaiheessa päätin kokeilla niistä jotain iltapalaa. Tein salaattia, käyttäen siis vihreitä linssejä. Linssit täytyy ensimmäiseksi antaa liota kylmässä vedessä tunti. Se lyhentää keittoaikaa, mutta sillä voi olla muukin merkitys. Kun linssit ovat lionneet, niitä keitetään 20 minuuttia pienellä lämmöllä.

Sitten vain tekemään salaattia.

  

Toinen tuote mihin olen ilokseni tykästynyt on Yosa-jogurtti.  Kaurainen, niin hyvän makuinen. Toinen jogurtti mitä voin suositella on alpron soijajogurtit. Ne maistuvat mielestäni paremmalta kuin ns. normaalit jogurtit. 

Nämä ovat ainakin tulossa vegaanihaasteenkin jälkeen omaan ruokavaliooni. Eli tavoite on täyttynyt, ei tarvi olla iso muutos, mutta jos askel vegaanimpaan suuntaan, niin hyvä. Ja kuten sanottu ei streesiä!!