Elämää, ei sen enempää...

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Voittajafiilis!!!

10 viikkoa, en voi uskoa tätä! 10 viikkoa ilman röökiä... Periaatteessa mä lasken sen niin, koska vaikka oon yrittäny lopettaa oon ehkä polttanut noin 5 röökiä tämän 10 viikon aikana. Enkä ole ostanut omaa askia, vaan pumminu muilta!!

Olin pitkään jo miettyny lopettamista, mutta koskaan siitä ei vaan tullu mitään. Mulla vaan ei ollut tarpeeksi tahtoa lopettaa, monet oli sanonu mulle siitä et yritä lopettaa ja itekki ajatellu sitä. Mutta se täytyy tulla itsestään se tahto ja voima siihen lopettamiseen. Kerran sitten yksi mun opettaja näki mun ostavan tupakkaa, kun se oli mua ennen kassalla... Se sitten vaan puhu siitä kun sillä oli ollu syöpä ja se oli just parantunu ilmeisesti siitä... Se vaan sano että ajattele terveyttäs ja itsees, tommonen pössyttely ei oo järkevää. Sen jälkeen kaikki muutkin opettajatkin tiesi asiasta, että niin se juttu kulkee. Mutta toisaalta sen jälkeen ei menny kauaa kun lopetin, ja sen jälkeen oon polttanut sen 5 röökiä... Ja tässä ollaan, 10 viikkoo ilman. Eikä ole tarvinnut turvautua juuri yhtään nikotiinipurkkaankaan. Muutaman olen ottanut kun on niin tehny mieli ja näin, mutta niitäkään en välittäisi syödä... Ne oksettaa.

Nyt jo voin olla tosi ylpeä itsestäni, vaikka vielä on tehtävä töitä, monesti on ollut mielessä se askin ostaminen... :)

Kiinassa se polttamiskulttuuri oli ihan erilainen. Ikinä en nähnyt hirveen nuoria, oman ikäisiäni polttavan, vaan olivat he hieman vanhempia! Ja se että he polttivat autoss, ravintolassa, hotellissa, kaikkialla sisätiloissa. Hotellin käytävän lattiamatolla oli "mukava" katsoa niitä pieniä tuhkakasoja, ties vaikka olisi mattokin lillunut syljestä. Ja se tupakan haju ei ollut samanlaista kuin täällä, eli tupakka varmaan olisi maistunut pahemmaltakin kuin täällä.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kuka, mitä, häh!

Tervetuloa rippileiriltä! Olin isosena jo neljännen kerran. Omasta riparistani on siis neljä vuotta. Nämä 15- vuotiaat tuntuivat niin nuorilta vaikka ikäeroa on vaan neljä vuotta... Itsekkin sain leiriltä paljon. Vaikka leiriläisten ja isosen kokemuksia ja oppimäärää ei voi verrata. Leirillämme vieraili sellainen moottoripyöräjengi kuin Gospel riders, ja ne kertomukset ja julistus oli jotain sellaista joka veti kyllä hiljaiseksi. Se yksikin mies kertoi elämästään niin että tunsin voivani samaistua ja tuntea sen kuinka Jeesus auttaa! Oli tilanne mikä tahansa, kuinka syvällä ahdistuksen tai pahuuden syövereissä oletkaan. Kuinka paljon se toisenlainen elämäntyyli houkkuttelisi -se maailma jossa ei Jeesusta tunneta ja raha, valta ja juopottelu on tärkeämpää- kuinka paljon parempi onkaan olla Jeesuksen huomassa. Vaikka houkutuksia ja alamäkiä on, kaikesta kyllä selviää. Sen olen lyhyen elämäni aikana oppinut. Mikään ei tule helpolla ja että elämä ei ole helppoa tai itsestäänselvyys. Mutta se mistä apunsa saa tai hakee on se ratkaiseva lenkki. Alkoholi ei ainakaan auta, tai no joo, mutta vain hetkeksi. Senkin olen oppinut että se on asia josta en ole omassa elämässäni tuntenut olevan mitää hyötyä, vain haittaa.
Miksi leirin jälkeen täytyy tulla sellanen ahdistus!? Ei osaa tehä mitään, ja ei jaksa tehä mitään. Se leirin loppu tulee aina niin yht´äkkiä. Sitä ikäänkuin repäistään ihminen pois siitä leirimaailmasta ja rutiineista aivan tosi nopeesti. Yksin olo ahdistaa, mutta ei osaa olla kenenkään kanssa, koska on se leiri niin päällä että paras olis niitten ihmisten kanssa jotka siellä oli. Mutta mikään ei jatku ikuisesti, paitsi elämä jos valitsee tien seuraten Jeesusta. Leiri on toisaalta aina väsyttävä kokemus, ei juurikaan omaa aikaa, mutta kotona sitä tuntuu olevan liikaa.Tää ajatusten ja tunteiden hullunmylly. Ihana on tutustua uusiin ihmisiin ja leirillä ihanan helppoakin ja ihana tutustua paremmin vanhoihin tuttuihin. Monista ihmisistä tuli rakkaampia kun mitä osasi odottaa ja joidenkin ihmisten kuuluminen edelleen elämääni on kiitosaiheista suurimpia. Kiitos heille siitä.

Haikealla, väsyneellä, tyytyväisellä ja hieman ahdistuneella fiiliksellä eteenpäin elämässä!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesätunnelmia

Asiaan jalkapallo! Öitä on tullut valvottua ja kannatettua omia lemppareita näin kotisohvalta. Harmi vain että Espanja tippuu, Englanti tippuu, molemmat suurimpia lemppareitani, mutta onneksi Ranska on vielä mukana ja samoin Brasilia ja Argentiina. Mutta ne eivät niin suurina suosiukkeina kuin kolme aiemmin mainittua. Jalkapallo kuuluu kesään ja omien suosikkien kannattaminen. Muistan kun 2010 maailmamestaruuskisat tulivat, katsoin kaikki Espanjan pelit. Nyt kiinnostavat koko kisat jo pelkästään ilmiönäkin. Millainen on isäntämaa, ketä pelaa, miten ja kuka voittaa... Mitä tapahtuu kaiken jalkapallonäytelmän takana. Sitä voi jokainen miettiä ja ottaa itse selvää... hehe! :)

Kaverieni kanssa ollaan puhuttu urheilusta ja he eivät voi ymmärtää jalkapalloinnostustani. He ovat enemmän jääkiekon ystäviä, vaikka kyllä minä sitäkin välillä katson, mutta harvemmin. Itse en ole kumpaakaan ikinä pelannut, enkä sääntöjä täydellisesti ymmärrä. Mutta mielenkiinto korvaa kaiken.

Juhannuskin on tässä välissä ollut ja mennyt kirjoituskertojen välillä. Itse olin vanhempieni luona syömässä ja kävin savusaunassa ja uimassa, vesi kyllä oli tajuttoman kylmää vaikkakin uimakelpoista. Sen jälkeen menin Rönniin kuuntelemaan Paula Koivuniemeä ja katsomaan juhannuskokkoa! Vaikka olen jo melkein yhdenkäntoista, tämä oli ensimmäinen kerta kun näin juhannuskokon.

Olen tänä kesänä käynyt myös jo soutelemassa ja saanut itseni poltettua järvellä ollessani. Aurinkorasva olisi ollut hyvä idea.:)

Ensimmäiset festaritkin on kokeiltu, tosin ei mitkään normaalit musiikkifestarit vaan runofestivaalit! Annikin runofestivaalit Tampereella kesäkuun alussa. Ehdin käväistä parisen tuntia ja nähdä muutaman runonlausujan ja dadakoneen.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Nyt se kesä alkoi...... tai sitten ei

Kesäloman ensimmäinen päivä. Ilma on hiemen harmaa, ei yhtään kesäinen. Missä on aurinkoinen hellesää, mukava rantailma?

Onnea uusille ylioppilaille, nyt mä jäin melkein yksin opiskeleen. Te ikätoverit valmistuitte, minä vasta puolen vuoden päästä. Ikävä on, mutta yhdessä on koettu ensimmäinen lukiovuosi ja joulujuhlan valmistelu, vanhojen tanssit, potkiaiset ja penkkarit, vanhojen jatkot, jatkojen jatkot... Yhdessä on lusittu ties monetko koeviikot ja mikä tuskaisinta, istuttu tunkkaisessa ylioppilassalissa. Mutta kaikesta on selvitty yhdessä. Osa jäi matkan varrella pois, mutta me jatkoimme ja selvisimme. Tulipahan teidänkin puolesta ja teidän takia itkettyäkin. Kiitos!

Onnea TE!

torstai 22. toukokuuta 2014

Kesää!!

Moips!

Kesä on mielestäni parasta aikaa unelmoida ja toteuttaa niitä päättömiäkin unelmia!Ylempänä kesäisiä kuvia Saarenmaalta, Ranskasta ja Suomesta!
Mitä te haluatte tehdä tai kokea kesällä?

Itse haaveilen että pääsisin matkustamaan, mutta se ei ole niin helppoa yksin asuvan opiskelijan toteuttaa. Joten se taitaa jäädä väliin. Mutta joku reissu suomessa täytyy kyllä yrittää järjestää...

Kuumailmapallolla lentäminen (vaikka olen ikuinen korkeiden paikkojen pelkääjä)

Yöuinnit

Lukeminen, monta kirjaa on jo mielessä mitä haluaisin lukea. Kouluaikana ei ehdi lukea kuin koulukirjoja. Niitä tosin tulee luettua myös kesällä, koska ylioppilaskirjoitukset... blaah!

Festarit (yhdet on pakko kokea, sain sit kumminkin sen pistoksen viime kesänä)

Leiri (yksi leiri on pakko kokea, ei kesää ilman leiriä, tällä kertaa rippileirillä isosena)

Kesäteatteri

Kävelyretket maalla kaverin kanssa

Uiminen meressä

Rakastuminen

Rentoutuminen, haaveilu

Paljon liikuntaa (I hope so)

Uusia ystäviä

Kesäjuhlat

Tällästä tänään, haaveilemaan kaikki. Se on terveellistä. :)

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Musiikkiiiiaaaa!!!!

Moi!
facebookissa on ollut haaste jossa on pitäny listata kymmenen biisiä jotka on jollain tavalla koskettanu oman elämän varrella. Itse en ole sitä haastetta saanu, mutta ajattelin tehdä sen täällä.

1. mulla on biisi joka on julkaistu ehkä vuosi tai pari sitten. Se on Haloo Helsinki ja vapaus käteen jää. Siinä on sanat mitkä mulla koskettaa, menetys ja mitä siitä jää... Siinä on monta lausetta mitkä voisin allekirjoittaa omikseni.

Vapaus käteen jää

2. Tää biisi on kanssa uusi ja on tärkeä voimabiisi kun sairastaa edelleen masennusta. Tää vaan on niin tärkee biisi... Janna -Sä et ole hullu

Sä et ole hullu

3. Kolmas biisi menee vähän samaan kategoriaan kuin edellinen, tässä on sanat joista haluisin että ihmiset ottais tosissaan tosielämässä

Hätähuuto

4. Tää biisi soinu mulla päässä viime aikoina. Tää on musikaalista Les Misèrables ja se on master of the house

Master of the house

5. Tätä biisiä kuuntelin ennen Kiinaan lähtöä... Siksi se on tärkeä

Princess of China

6. Tää biisi on se mikä me laulettiin meidän rippikirkossa 2010, Jukka Leppilammen Laula ihmisille

Laula ihmisille

7. Virve Rosti on artisti jota oon ihaillu nuoresta asti ja tykkään kaikista kappaleista melkeimpä, mutta tää on ehkä se joka osu ja uppos

Kun nuori on

8. Tää on vaan koskettava, lapsuudesta asti

Suojelusenkeli

9. Maarit, ei tarvitse varmaan sanoa enempää, sanat, ääni, koko paketti

Jos tahdot tietää

10. Viimenen biisi on muistoja Ranskasta, tää soi bäässä ja joka välissä

Diamonds

Onhan niitä hirveen vaikee päättää mitkä on koskettavampia, kun monelta artistilta on monia sellasia kappaleita. Ja joka elämäntilanteessa ne vähän vaihtelee. Mutta nyt näin.

Aurinkoista kevättä!!