Pitkäperjantaista pääsiäiseen

"Ilosta alhoon,
surusta riemuun"

(Miljoonasade -tuntematon)

Mielestäni tämä kuvaa hyvin pääsiäisen ajan tunnevuoristorataa. Jeesus eli pitkään keskellämme, opetti ja paransi.  Pitkäperjantai kuitenkin lähestyi, sitä edelsi pääsiäisviikon tapahtumat. Suru valtasi kansan, Jeesus on kuollut. Kolmen päivän kuluttua päivä valkeni ilosanomaan. Naiset olivat käyneet Jeesuksen haudalla, hauta on tyhjä. Jeesus on ylösnoussut.

Miksi hiivit hänen haudalleen?
Hän ei ole enää täällä
Etkö aamun huomaa valjenneen?
Hän ylösnoussut on!

Halleluja, tulkaa katsomaan
Hän ei ole enää täällä
Halleluja, soikoon maailmaan:
Hän ylösnoussut on!

Miksi jäisit vielä pimeyteen?
Hän ei ole enää täällä
Anna valon päästä sydämeen
Hän ylösnoussut on!

Halleluja, tulkaa katsomaan
Hän ei ole enää täällä
Halleluja, soikoon maailmaan:
Hän ylösnoussut on!

Miksi yhä kuljet allapäin?
Hän ei ole enää täällä
Nouse, veljillesi kerro näin:
Hän ylösnoussut on!
(Pekka Simojoki)


Missä Jeesus sitten oli tuon kolme päivää ennen kuin nousi kuolleista. Kuten uskontunnustuksessa sanotaan: astui alas tuonelaan. Mutta siellä meitäkin tarvitaan, niiden rinnalla joiden elämä on päin helvettiä! Itseäni ainakin lohduttaa ajatus, että vierelläni on joku silloin kuin tuntuu kaiken menevän päinä mäntyä ja pannukakun paistaminen ei auta. Jeesushan kertoi evankeliumin sanomaa tuonelassa niille jotka sitä eivät olleen aiemmin ottaneet vastaan. Itselleni pääsiäisen tapahtumat ovat hyvin lohdullisia ja elän niitä mielessäni, vaikka en kirkossa kävisikään jokaisena pääsiäisajan pyhänä. Mutta kuitenkin ajatuksena se mitä Jeesus syntiemme sovitukseksi on lohduttava ajatus siitä, että kaikkien tekojemme keskellä on joku jokaon rakastanut ja rakastaa meitä edelleen.

Oma pääsiäiseni meni kotona perheen kanssa, välillä tapasin ystäviä ja piiphadimpa muutaman tunnin töissäkin. Pääsiäisaamun iloa kävin kokemassa perhemessussa kotikirkossani.

Mukavaa kevättä kaikille! 

Kuulumisia videopostauksen muodossa

Hyvää naistenpäivää!
Epävarmuudesta huolimatta, kerron videolla, mitä minulle kuuluu.

Käsinukke

Boheemi taiteilija

Tältä näytti naamarin teko

Naamari

Ystäväkirja

Heipsan!

Muistatteko lapsuuden ystäväkirjat, kuinka sinne täytettiin lempiartistit, lemppari tv-sarjat yms. Nappasin blogista Hannamaria ihanan ystäväkirja-haasteen, joka toteutetaan blogissa, niin ihanaa. Kiva, kun on olemassa ystäväkirjajuttuja myös aikuisille, eli ikuisille lapsille. Haaste on lähtöisin Napsahduksia-blogista.  

1. Pituutesi ilman korkkareita?
 Hmm... 163.4cm. Mielelläni ottaisin hieman lisää pituutta.

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin.
Vimmu oli pitkää ala-asteella. Ei kyllä ole mitään muistikuvaa mistä se tuli. Mutta melkein koko ala-aste minua kutsuttiin silä nimellä. 

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Pizza. Eikä mikä tahansa pizza, vaan guatro stagioni.

4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?

Yksi tärkeä asia on vastavuoroisuus. Se ettei tarvitse olla yksin vastuussa ystävyyden hoitamisessa. 

Toisena tulee se, jota syvästi ihmisissä vihaan. Sovitun tapaamisen peruminen juuri ennen tapaamista. Kolmantena se että ei tarvitse aina olla hauskaa, ystävän kanssa voi nauraa, mutta myös itkeä. Ystävän kanssa tehdään kaikki tyhmyydet, mutta myös ruoditaan syvällisetkin asiat.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Salkkarit on oikeastaan ainoa mitä tulee katsottua.  Telkkarin kautta tulee katsottua todella vähän mitään. Netflix on hyvä,  sieltä löytää sellaisia sarjoja jotka eivät pyöri telkussa. 

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Teatteri,  sen katsominen ja itse näytteleminen. Se on kasvattanut minua ja antanut itsevarmuutta ja uusia ystäviä. Tietysti kirjoittaminen, kuoro ja lukeminen ja liikkuminen. 
Suunnitelmissa on aloittaa aerobic. Mutta pianon soittaminen olisi niin ihanaa. 

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?

Viime aikoina on nostanut päätään haave teatterikorkeaan pääsystä ja näyttelijän hommista. Teatteri on iloni, suruni ja intohimoni.

8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmistä.  Hattara on liian makeaa.

9. Ripsiväri, kestoripset, vai naturell?

Naturell on laiskan meikkaajan valinta, mutta kyllä ripsiväriäkin tulee käytettyä. Kestoripset helpottaa meikkaamista siihen asti kunnes ne alkavat irtoilla. Mutta ovat niin hienon näköiset, jos niitä huoltaa.  Eli kaikki käy.

10. Mottosi?

Älä stressaa turhista asioista tai liikaa. Kyllä kaikki järjestyy!

11. Mainitse muutama lempielokuvasi

Sooloilua on ollut sellainen elokuva, jonka olen nähnyt sata kertaa ja tykkään. Laventelileidit, hiljaiset sillat, Harry Potterit, paholainen pukeutuu pradaan. Äärettömän inspiroivia leffoja, kyynelkanavat avaavia ja niin hyviä.

12. Millaista musiikkia kuuntelet eniten?

Maarit Hurmerinta, Virve Rosti, Apulanta, Jippu, Haloo Helsinki... Laidasta laitaan, iskelmää, poppia, rokkia. Tärkeää on sanat ja tunnelma.

13. Minkä kirjan voisit lukea aina vain uudestaan?
Sooloilua on kirjana myös sellainen, jonka olen lukenut miljoonaan kertaan. Potterit myös. Nykyään ei ole oikeastaan tullut luettua samoja kirjoja uddestaan ja uudestaan, nuorempana kylläkin.

14. Olut, siideri, lonkero vai viini?
Olut ei ainakaan, hyi yök. Mutta riippuu tilanteesta, viiniä yleensä tekee mieli. Mutta siideri ja lonkero joskus menee.

15. Unohtumattomin ulkomaanmatkasi?
Hmm, kaikki pidemmät matkat mitä olen tehnyt, ovat olleet omalla tavallaan unohtumattomia. Mutta Kiina oli kaikesta negatiivisesta huolimatta unohtumattomin. Uusia ystäviä, pahaa oloa, mutta kuitenkin täynnä uutta ja ihmeellistä. Se matka osoitti minulle että pärjään ja kaikkesta selviää.

 Haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaajafrendejä

Haasteen saa napata jos haluaa. 

Vegaanihaaste part 2

Vegaanihaastetta on enää reilu viikko jäljellä.  Miten minulla on mennyt?

Ilman tahallisia ja tahattomia repsahduksia en ole selvinnyt. Olen lirauttanut kahviin tavallista maitoa ja syönyt lihaa. Mutta olen ihan oikeasti kiinnittänyt huomiota siihen millaista ruokaa syön. Koska meillä on koulussa kolme kertaa päivässä ilmainen ruoka, minun ei ole tarvinnut hirveästi kokata. Mikä toisaalta helpottaa syömistäni, koska ei tarvitse kokata itse. Mutta toisaalta, kun en tee ruokaa itse, en myöskään opi tuntemaan ja tekemään vegaanista ruokaa.

Linssit olivat minulle aivan uusi tuttavuus ja haasteen tässä vaiheessa päätin kokeilla niistä jotain iltapalaa. Tein salaattia, käyttäen siis vihreitä linssejä. Linssit täytyy ensimmäiseksi antaa liota kylmässä vedessä tunti. Se lyhentää keittoaikaa, mutta sillä voi olla muukin merkitys. Kun linssit ovat lionneet, niitä keitetään 20 minuuttia pienellä lämmöllä.

Sitten vain tekemään salaattia.

  

Toinen tuote mihin olen ilokseni tykästynyt on Yosa-jogurtti.  Kaurainen, niin hyvän makuinen. Toinen jogurtti mitä voin suositella on alpron soijajogurtit. Ne maistuvat mielestäni paremmalta kuin ns. normaalit jogurtit. 

Nämä ovat ainakin tulossa vegaanihaasteenkin jälkeen omaan ruokavaliooni. Eli tavoite on täyttynyt, ei tarvi olla iso muutos, mutta jos askel vegaanimpaan suuntaan, niin hyvä. Ja kuten sanottu ei streesiä!!

Agatha Christie 125-vuotta lukuhaaste

Harmikseni huomasin tämän lukuhaasteen Hassu Hurja Lukija-blogista melkoisen myöhään, joulukuun lopulla.  Ideana oli siis lukea Christien kirjoittamia tai hänestä kirjoitettuja kirjoja. Siitä piti löytyä myös blogipostaus.

Itse ehdin reilussa kymmenessä päivässä lukea kaksi kirjaa Christien tuotannosta. Molemmat olivat harmaat aivosolut omaavan Hercule Poirotin seikkailuja.

Ensimmäinen: Esirippu (1975) oli Poirotin viimeinen seikkailu. Tapahtumapaikkana on maalaistalo Styles court  -sama paikka kuin ensimmäisessäkin Poirotista kertovassa salapoliisiromaanissa. Mutta nyt Poirot on halvaantunut ja kärsii sydänoireista. Hän kutsuu paikalle uskollisen ystävänsä Hastingsin, jolle kertoo talossa olevan murhaaja ja tietävänsä kuka tämä on. Mutta ei sitä kenet hän aikoo tappaa. Hastings saa ohjeet tarkkailla ympäristöään, mutta hän ei tahdo uskoa pahaa muuta kuin tytärtään liehittelevästä herrasmiehestä. Poirot tietää kuka on murhaaja, mutta kuka tappoi Poirotin? Kuinka kaikki tapahtui, selviää Hastingsille vasta kirjan lopussa.

Kirja tuntui erilaiselta kuin muut Christien Poirotit. Ensinnäkin minä-kertojana oli Hastings ja se antoi erilaisen perspektiivin kirjan tapahtumiin. Poirot ei ollut yhtä vahvassa osassa kuin ennen. Kirjassa pystyi päättelemään asioita, mutta päätelmät eivät kuitenkaan osuneet oikeaan. Kirja oli hidastempoinen ja siitä syystä sen lukeminen oli ehkä vaikeampaa kuin muiden Poirottien. Poirotin kuolema oli toisaalta järkyttävää, miten arvoitus voi ratketa ilman häntä. Kaikki oli kuitenkin suuniteltu ja hoidettu loppuun asti.  

Toinen Christien kirja oli myöskin Poirot, nimeltään aikataulukon arvoitus (1935).  Kirjan englanninkielinen nimi on kirjaa hyvin kuvaava: The A.B.C murders eli ABC-murhat. Ensin kuolee Rouva Alice Ascher Andoverissa, toisena Betty Barnard Bexhillissä, Churstonissa Sir Carmichael Clarke. Jokaisen murhapaikalle on jätetty ABC-rautatieaikataulukko. Murhat ovat kuitenkin kerrottu etukäteem, Poirot on saanut kirjeitä, joissa murhaaja kertoo missä seuraava murha tapahtuu. Onko juttu liikaa niinkin etevälle salapoliisille kuin Poirot? Tietenkään ei. Vaikka neljäs murha poikkesikin kaavasta, eli se ei ollut aakkosjärjestyksessä tehty murha, niinkuin muut. Auttoiko se Poirottia ratkaisemaan rikoksen?

Kirjassa lähdettiin ratkaisemaan murhien sarjaa, jossa kenelläkään ei ollut aavistustakaan murhaajasta. Ei ollut tarkaan rajattua ydinjoukkoa, ketä olisi voinut epäillä. Murhatuilla ei ollut yhteistä lähipiiriä. Lukijalle ikäänkuin paljastettiin murhaaja kirjan loppupuoliskolla, mutta Christien tapaan murhaaja ei ollutkaan se jota ensimmäisenä epäilee. Kirja oli koukuttava, koska ratkaisua ei tarjottu helposti tai samalla tavalla kuin ehkä joissakin muissa Christien romaaneissa. Kirja oli kutkuttava ja mahdottomalta tuntuva rikosdekkari.

Mielestäni Christie on nero, kuka voi kirjoittaa näin jännittäviä ja viisaita salapoliisiromaaneja. Ne kirjat mitä dekkarikuningattarelta olen lukenut, missään en ole arvannut murhaaja tai loppuratkaisua. Se on aina yhtä yllättävää ja viisasta. Tuntuu kuin lukijaa vedettäisiin höplästä, kun et arvannutkaan murhaajaa. Lopussa tulee kuitenkin  jokin yllättävä käänne.

Vegaanihaaste

Heippa!

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin, mutta pieniä käynnistymishaasteita on. Olen ajatellut haastaa itseni (joo, vaikka en lupaa mitään) parillakin tavalla. Ensinäkin vähentää sokeria, eli käytännössä yritän parhaani mukaan vältellä kaikkea hyvää. Toiseksi haasteeksi olen valinnut vegaanihaasteen 2016. Tuossa on linkki haasteen facebook-tapahtumaan.

Vegaanihaasteesta haluankin puhua enemmän. En puolusta kiihkeästi eläinten oikeuksia, eikä se ole nytkään  ainoa tai ratkaisevin syy siihen miksi haasteeseen olen lähtenyt mukaan. Ensisijaisesti olen lähtenyt haasteeseen terveydellisistä syistä, mutta osittain sillä asenteella että ei siitä ole mitään haittaa luonnolle tai eläinkunnalle, päinvastoin. Terveydelliset syyt liittyy ensisijaisesti painonhallintaan, mutta myös siihen että pelkään, jos sairastun 2-tyypin diabeettekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä yhdistyy siis nämä kaksi haastetta, ei sokeria ja eläinperäistä rasvaa. Alla olevassa linkissä on perusteltu kasvisruokavalion eettiseltä, ekologiselta ja terveydelliseltä kannalta, jos mietityttää, miksi joku syö vain kasvisruokaa.
Miksi kasvisruokaa?

Itselleni tämä ei tule olemaan helppoa, vaikka yllä puhuinkin siitä miten oletan hyötyväni tästä. Tämä on minulle todellakin haaste. Tietoni vegaanisesta ruokavaliosta ovat erittäin hataralla pohjalla. Joo ei eläinkunnan tuotteita, mikä tarkoittaa että ei maitoa, kananmunia, kanaa. Joudun miettimään, mitä minä saan syödä! Tuntuu vaikealta tarttua linsseihin, soijarouheeseen tai mihinkään vegehienouteen, kun ei ole ikinä niillä mitään tehnyt. Millä voin korvata kananmunat kakussa tai mitä karkkia voisin syödä, jos söisin karkkia. Niin  monia kysymyksiä! Onneksi vegaanihaasteella on reseptisivut, jossa kerrotaan mitä voin niistä linsseistä tehdä. Ja netin ihmeellinen maailmahan on täynnä reseptejä. Kun vain ottaisi selvää ja tarttuisi tuumasta toimeen.

Tässä vegaanihaasteessa riittää haastetta tietämättömälle sekasyöjälle. Tartun tähän kuitenkin innolla, toivoen tästä jäävän edes jotakin käteen, vaikka en täysin vegaaniksi tämän jälkeen jäisikään. 

Jos haluat osallistua vegaanihaasteeseen löydät linkin täältä. 
Saat sitä kautta siis uutiskirjeen sähköpostiin ja valita tuutorin, jolta kysellä neuvoa.

Uusi vuosi, vanha pois alta

Vuosi 2015 on takana, iloineen ja suruineen. Mitä viime vuonna sitten tapahtui!?  Tässä vuosi pähkinänkuoressa.

Tammikuu:

•  Lähtö Jyväskylään kouluun. Lapsi- ja perhetyönperustutkinto täältä tullaan. Asuntolaelämä jännitti, paljon oli uutta ja outoa, mutta säännöt tuli tutuiksi ja  ihmiset myös. 

 Helmikuu:

•  Kätketty Kuningatar -näytelmän harjoitukset ovat olleet hyvässä vauhdissa. Löysin siis heti teatterin, jossa näytellä. 

Maaliskuu:

•  Ekat tentit koulussa
• Yhteiskuva Arja Korisevan kanssa, kuun pimennys
• Kätketty kuningatar -näytelmän ensi-ilta

 Huhtikuu:

• Työharjoittelu alkoi
• Ensimmäinen käynti Jyväskylän kaupunginteatterissa 
• Ystäväni Winnien kanssa käytiin elokuvissa hulluttelemassa eli löysin ystävän
• Ihmisen osa Tampereen teatterissa
• Eduskuntavaalit
• Hukassa on hyvä paikka, Oriveden teatterissa

 Toukokuu:

• Niin loppui harjoittelu ja teatteri
• Ja koulu  
• Maaritin keikka Jyväskylässä, mahtavia kohtaamisia, kaikenkaikkiaan loistava ilta

Kesäkuu:

• Annikin runofestivaalit Tampereella
• Juhannus 
• Rallien seuraaminen 
• Blogi sai omat sivut facebookkiin

Heinäkuu:

• pyöreitä vuosia 20
• Reissun päällä Pohjanmaalla. Matka huipentui Jyväskylään ja Maaritin keikalle 
• Pikku neiti Porvoolainen ja Virpi Miettinen Tampereella

Elokuu:

• Pääkaupunkiseutu kutsui 
• Popeda rönnissä
• Syntisten yö Tampereella
• Tankki täyteen -näytelmä Tampereella
• Kosken kipinä, Tampereen filharmonian konsertti
• Koulu jatkuu
• Paula Koivuniemi Rönnissä

 

Syyskuu:

• Pyöräilykelit Jyväskylässä huikeat, eli maisemamatkailua
• Prinsessa Ruusunen Jyväskylän kaupunginteatterissa
• Aloitin kuorourani
• Voimaannuttava valokuva

 

Lokakuu:

• Sugar- piukat paikat näytelmä Tampereella
• Taivaslaulu Tampereella
• Harjoittelu alkoi  

 Marraskuu:

• Ranskan terrori-iskut
• Käsityömessut
•  Stressi näytöstä

 Joulukuu:

• Näytöt  ohi
• Jekyll & Hyde Jyväskylän kaupunginteatterissa
• Joulu ja loma 

 Niin ne surut.. Stressiä, ahdistusta,  väsymystä ja tylsyyttä. Tekemätömistä töistä, säheltämisestä, näyttösuunitelmista, koulun alusta, reissaamisesta joka viikonloppu Jyväskylä-Orivesi väliä. Päänvaivaa riittääkö rahat, löydänkö kavereita Jyväskylästä. Monien kaverisuhteiden päättymistä tai niiden hiipumista, mutta onneksi uusia on löytynyt tilalle.

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Ajattelin, että en kuitenkaan saa niitä 100% varmuudella pidettyä, niin jätetään lupaamatta. Teen asioita siinä aikataulussa ja sinä hetkenä kun se tuntuu parhaalta. Vaikka se ei tuottaisi aivan toivottua tulosta, niin parempi sekin kun lupaa ja luovuttaa. Tehdääm asioita oikeasti, eikä vain luvata!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!