Haaste

Sain Miralta haasteen vastata11 kysymykseen ja sen jälkeen haastaa 11 seuraavaa ja keksiä heille 11 kysymystä. Miran blogi on touch the sky :)

1. Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi?
Aloin pitää tätä blogia kesäkuussa 2013. Mmm, koska olen nauttinut kirjoittamisest ja blogin pitäminen on aina kiinnostanut. On myös kiva jakaa ajatuksiaan muille hieman monisanaisemmin kuin facebookissa.

2. Minkälainen on kiinnostava blogi?/

3. Minkälaisia blogeja luet?

Luen moniaa erilaisia blogeja ja se mikä tekee blogista kiinnostavan on hyvin blogikohtaista. Itse luen blogeja joiden aihepiirejä ovat esimerkiksi käsityöt, kirjallisuus, matkustelu yms. Aihepiirin pitää olla sellainen josta on kiinnostava lukea ja josta on kiinnostunut.
 

4. Mikä on sinun lempi eläin?
Ehkä täytyy todeta tylsästi koira ja kissa :)

5. Kuka on sun lempi julkkis?
Se vaihtuu useasti fiiliksen mukaan, mutta noin yleisesti ottaen he ovat vanhempia julkkisia ja ensisijaisesti näyttelijöitä/laulajia. Kristiina Elstelä, Maarit, Maggie Smith, Johnny Depp, Virve Rosti... Anette Olzon.... Se vaihtuu niin fiiliksen mukaan ja sen etä millasta musaa kuuntelee just sillon. Mut Kristiina Elstelä ja Maarit ehdottomasti aina!!

6. Mikä oli sun haave ammatti pienenä?
Lastenhoitaja! Ja se oli pitkään, ja mitäsmitäs, kouluttaudun lastenohjaajaksi :) 

7. Onko sulla unelmia? Mitä?
Teatterikorke olis tosi kova juttu tai et sais tehä kulttuurihommia isojen nimien kanssa. Ja toisaalta myös lastenohjaajantyötä haluaisin tehä, se on varmasti hyvin antoisaa. Naimisiin, lapsia, matkustella... Iso kirjasto ja et ehtis lukee paljon romaaneja :) Tälläsii...

8. Minkälaisesta musiikista tykkäät?
Laidasta laitaan...Pop, rock, rap, iskelmä, gospel... Nightwish, Virve Rosti, Haloo Helsinki, Paloma Faith, Apulanta, Paula Koivuniemi, Popeda, Lady gaga, Negative, Maarit, Jukka Leppilampi, HB, Juju... Lista vois jatkua loputtomiin... Sanat on ehdottoman tärkeät mulle musiikissa, mutta toisaalta jotkut biisit on myös niitä joiden sanat ei oo niin omakohtaisia ja siks ne tuntuu ei niin hyviltä, mut niissä on jotain...

9. Lempi väri?
Aak, tää on vaikee... Violetti :)

10. Mitä tykkäät tehdä vapaa ajalla?
Tykkään lukea, kuunnella musiikkia, käydä lenkillä, kirjottaa ja kuluttaa kulttuuria (teatteria). Tykkään myös näytellä.

11. Harrastatko mitään muuta kuin bloggaamista?
Teatteria, olen näytellyt 7 tai 8 vuotta :)  Ja sitten käsitöitä eli virkkausta ja kutomista

Kysymykseni:
1. Lempipaikkasi?
2. Haave-ammattisi lapsena ja nyt?
3. Lempivuodenaikasi?Miksi?
4. Lempikirjasi, miksi?
5. Elokuvasuosikkisi? Miksi?
6. Suurin haaveesi?
7.Parhain muistosi?
8. Tähtihetkesi?
9. Mitä harrastat?
10. Mikä on parasta bloggaamisessa?
11. Miksi bloggaat?

Haastan:

Jenna: Toiveita, Haaveita ja Suloisia Unelmia
Mari: Omille Siiville
Henna:  Kiiviministerin valtakunta
Jaana:  elämä seikkailulla
Suketus: Eniten minua kiinnostaa tie
Emilia: Several Miles From The Sun
Törtsy: Simplethings

 :)
Sori, en nyt haasta 11 ....

Teatteri sävähdyttää

Heippa!

Eilen meillä taas oli Kätketty kuningatar -näytelmän harjoitukset Jyväskylän vanhalla juomatehtaalla. Itselläni harjoitukset eivät menneet aivan putkeen. Muistiinpanoni ja siellä olevat vuorosanat olivat jossain... En löytänyt niitä ennen harjoituksiin lähtöä. Yritä siinä sitten muistaa miten se kohtaus menee kun ei ole tukimuistiinopanoja mukana. Ei voinut edes ennen näyttämölle menoa lukea niitä ja palautella mieleen kohtauksen kulkua. Oli sellainen nyhjäisenkö tyhjästä olo!

Vaikka näyttelijälle on hyvä jos pystyy improvisoimaan ja sietämään epävarmuutta. Mutta ensin täytyy olla tietoinen siitä mitä on tekemässä. Putoukset yms. ovat mielestäni asia erikseen, koska niissä tavoite ei ole yhtenäisen, eheän kokonaisuuden tekeminen. Sketsit on harjoiteltu etukäteen.

Ensi-iltaan on enää reilu kaksi viikkoa ja tuntuu niin keskeneräiseltä. Roolihahmoni puvustaminen on puolitiessään. Hänellä on vain kengät ja hame... Mutta kaikki järjestyy. Vielä on kolmet harjoitukset jäljellä. Näiden harjoitusten jälkeen vain tuntui että mistään ei tule mitään. Kaikilla muilla on jo roolivaatteet ja tietää miten pitää tukkaa ja meikki ja.... Mutta minä tunnun roolihahmoni kanssa niin keskeneräiseltä. Vaikka olen näytellyt jo seitsemän vuotta, ei aina välty kyyneliltä ja ahdistukselta. Mutta se kuitenkin esitysten alkaessa antaa paljon enemmän kuin ottaa. Se tunne kun pääsee lavalle ja esiintymään. Se on kuin siinä olisi ekstaasissa tai jonkin korkeamman voiman keskellä.

Kätketty kuningatar on näytelmä nuoresta Ester-tytöstä, joka on köyhä, mutta hänestä tulee koko Persian kuningatar. Kuningas järjestää koko Persian kansalle suure pidot ja kuningatar vasti järjesttää naisile omat pidot. Kuningas pyytää Vatia luokseen, mutta vasti ei tullut. Kuningatar erotetaan ja kuningas käskee palvelijoidensa etsiä kansan keskuudesta nuoria kauniita neitoja. He saavat kauneudenhoitoa vuoden ja sen jälkeen kuningas valitsee heistä kuningattaren. Myös Ester on tuossa joukossa. Hänet valitaan Persin uudeksi kuningattareksi. Myös Esterin kasvatti-isä pestautuu hovin palvelukseen. Hän paljastaa murhahankkeen kuninkaan tappamiseksi. Hovissa on myös Haman niminen mies joka haalii valtaa ja haluaa tappaa kaikki juutalaiset kostaakseen sukunsa puolesta. Hamanin vaimo Seres on Hmanin takana oleva vaikuttaja, neuvonantaja ja ideoiden istuttaja. Mutta Ester pystyy pysäyttämään kansakuntansa tuhon, koska kuningas on hänelle suosiollinen. Tässä juoni lyhykäisyydessään.

Miehet ovat marsista ja naiset venuksesta

                                                                                             

"Joskus tuntuu siltä, että miehet ja naiset ovat kuin eri planeetoilta – he ajattelevat, tuntevat ja puhuvat aivan eri tavoin."  -Gray John

Minulla on aina ollut omat rajat erittäin tiukat. En päästä ketä tahansa fyysisesti liian lähelle -siksi en aina välitä paikoista joissa on tolkuttomast ihmisiä.  (Ja olen aina halunnut asua Helsingissä tai ulkomailla)

Mutta se tunne kun joku mies tulee liian lähelle ja itse ei sitä halua... yritää suudella tai pyytää monta kertaa ulos ja aina joudut miettimään mitä vastaat kun et halua loukata, mutta et halua myöskään suostua. Ja mitä kun he tulevat vastaan käytävällä, asuntolassa...missä vain. Mitä teen kun en halua kohdata heitä.. Tuntuu kuin he olisivat omasta mielestään olleet yläpuolellani, ajatelleet että koska olen nainen he saavat tehdä mitä vain ja odottaa minun suostuvan. Olo on heikko... Mutta kaikki järjestyy...

Petite Anglaise

Kirja, joka innostaa, joka koukuttaa ja joka tuo mieleen paljon ideoita ja innostusta. Petite Anglaise on Catherine Sandersonin kirja, joka perustuu hänen blogiinsa Petite Anglaise. Hän on englantilainen, mutta haaveili aina asuvansa ja elävänsä Ranskassa. Hän muutti Ranskaan ja meni naimisiin ja sai lapsen. Blogi kertoo paljon hänen perheestään ja elämästään Ranskassa. Blogimaailmassa hän saa paljon ystäviä seuraajistaan ja he seuraavatkin tiivisti hänen elämänsä kiemuroita blogin kautta. Siellä hän tutustuu myöskin Jamesiin, jonka vuoksi hän jättää aviomiehensä ja elää kaukosuhteessa miehen kanssa, jota rakastaa ja jonka käsiin luottaa tulevaisuutensa. Mutta kaikki ei mene niinkuin haluaisi ja Petite anglaise saa kokea miltä tuntuu tulla jätetyksi.

Se miten hän tasapainoilee rakkauden ja velvollisuuden kanssa on hienoa. Kuinka ex-mies on työnarkomaani ja uusi rakastettu asuu kaukana. Lapsenvahtivuoro voi kaatua niskaan millona vain, vaikka illalle jolle on suunnitteilla jotain ohjelmaa Jamesin kanssa. Työ ja lapsi pitää häntä Pariisissa ja James on kaukana Renneessä, koska hänen lapsensa asuvat siellä.

Blogi on olemassa ja linkki sinne on kuvan alla. Mutta hän ei kirjoita sitä enää. Kuinka paljon hänellä olikaan seuraajia ja kuinka paljon hän sai kommentteja ja sähköpostia lukijoiltaan. Ja se kirjoitustahti...

Minä luin tätä ensisijaisesti rakkaustarinana, mutta tämä on myös tarina yhdestä perheestä, monenlaisesta kohtalosta ja haaveesta ja siitä kuinka mielikuvat asioista muuttuvat. Haaveet säilyvät, mutta muuttavat muotoaan.

Itselleni tämä toi myös muistoja omalta Pariisin matkaltani, mutta se onkin aivan toinen tarina :)

 http://petiteanglaise.com/

Ihmeitä tapahtuu edelleen

Minulle tapahtui tänään asia, joka sai sydämeni sykkimään ilosta ja riemusta! Olen eräässä ryhmässä jossa vaihdetaan/myydään tai ostetaan muumimukeja. Siellä oli eräs muki myynnissä mielestäni hyvään hintaa. Varasin tämän muki ja laitoin viestiä myyjälle että sopiiko jos maksan parin viikon päästä kun saan rahaa. Muki sitten tuli postissa viime viikolla ja tänään laitoin hänelle viestä jossa kiitin että muki tuli perille ja sanoin että maksan ihan lähipäivinä. Silloin häneltä tuli viesti että jos sinulla kerta on tiukkaa rahasta (Olin selittänyt raha-asiani hänelle) niin saat sen mukin lahjana. Olin hieman hämilläni ja yllättynyt, lahjana? Et voi olla tosissasi? Myyjä ei tuntenut minua ja uskoi sen että rahatilanne on tiukka -en olisi varannut mukia jos en olisi ollut varma että saan sen jollain rahoilla maksettua (edes säästöillä). Mutta tämä ele oli mielestäni erittäin hieno. Kuka tahansa ei olisi lahjoittanut mukia minulle, vaan ei olisi edes suostunut kauppaan.


Viime viikon olin lomalla koulusta. Eli käytännössä nukuin, söin ja luin. Tavoitteeni oli lukea viisi kirjaa loman aikana. Melkein onnistuin, luin neljä ja puoli kirjaa (Jojo Moyes; ole niin kiltti äläkä rakasta häntä, F.E Sillanpää; hurskas kurjuus, Riikka Pulkkinen; raja, ja Annariikka Leinon Maarit)   :)

Välillä kävin ystäväni luona Loimaalla ja tein hieman kouluhommiakin. Meillä on lapsihavainnointitehtävä, jossa pitää havainnoida alle kouluikäisen psyykkistä, fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Eli teoria käytäntöön.
Selvitettäköön vielä että psyykkisen kehitykseen kuuluu persoonallisuus ja kognitiivinen kehitys ja esim. kielen kehitys. Fyysiseen esim. motoriikka ja sosiaaliseen se miten ottaa muut huomioon, miten ilmaisee itseään ja leikkiminen. Mielenkiintoinen tehtävä, joka tosin tuntuu kamalan laajalta ja vaikealta osata havainnoida ja vielä kirjoittaa puhtaaksi. Mutta innoissani, koska tämä on se ala joks kiinnostaa. Lastenohjaaja. Vaikka iltapäivän tunnit tuntuvat välillä hirveän pitkiltä. Minulla kun lukioaika ei ole niin kovin kaukana. Aina jossain välissä mieleen palaavat haaveet teatterikorkeaan pääsystä ja näyttelijän urasta. Se on seuraava haaste, kun täältä valmistun niin sinne haen niin kauan kuin pääsen. :) Vaikka sitä työtä en ikinä tekisikään ja vaikka hakisin, minulla olisi jo yksi ammatti, jota teen aivan yhtä mielelläni. Mutta se on haave, josta en aina uskalla edes haaveilla... Tämä oli realistisempi.

Ystävyys

Ei kaivata lausetta monta,
ei tarvitse selittää.
Kun viestiä sanatonta
jo ystävä ymmärtää.

Ei ystävyys suuria vaadi
vain ikkunan avoimen,
ei suunnitelmia laadi,
vaan odottaa kuunnellen.

Se mikä on aitoa meissä,
se ainoa voimaan jää,
ja hauraissa, särkyneissä
on ystävyys väkevää.

 

Anna-Mari Kaskinen

Mielestäni tämä runo kertoo hyvin kiteyttäin sen mitä on ystävyys.  Ymmärtävää, kuuntelevaa,  lohduttavaa. Mutta myös vastavuoroista

Hyvää ystävänpäivää, hieman myöhässä. Mutta ystävänpäivähän on joka päivä ;)

Voihan Runeberg

Runebergin päivänä meillä oli koulussa Jyväskylässä Runeberginpäivän basaari. Meillä on monikulttuurinen koulu, että oli kivaa kun Runebergin päivänä meillä oli mahdollisuus tutustua näihin kulttuureihin. Basaarissa oli paljon ohjelmaa. Musalinja, teatterilinja, koulun kuoro ja maahanmuuttajat esiintyivät. Maahanmuuttajilla olivat omat pisteet jossa he esittelivät omaa kotimaataan. Ihmisiä oli eripuolelta maailmaa: Kiinasta, Afganistanista, Kongosta, Venäjältä... Ja ties mistä kaikkiala muualta. Oli mielenkiintoista jutella kiinalaisten ja venäläisten kanssa, koska siellä olen käynyt niin tiesin kulttuureista. Kongolaiset naiset tanssivat ja se oli niin hienoa. Ei varmasti ollut koreografiaa, mutta se kuinka he olivat koko keholla mukana, se ei ollut mitään suomalaista heilumista vaan rytmille antautumista koko keholla. Paras hetki tässä juhlassa oli se kun musaryhmä lauloi ja pyysi ihmisiä tanssimaan. Pikkuhiljaa lattialle alkoi keräänty ihmisiä, ja pian minunkin oli pakko mennä, koska muuten olisin jäänyt kongon mammojen jalkoihin. Mutta se oli ihanaa kun opettajat olivat mukana tanssimassa ja myös meidän apulaisrehtorimme löysi tanssilattialle, mahtavaa :)

Tarjolla oli myös runebergin torttuja. Tietojen mukaan runebergin torttu on Fredrika Runebergin luoma, mieghensä makeannälkään. Runeberg oli kirjailija, toimittaja ja runoilija, jonka kädenjälkeä on esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat. Vänrikki Stoolin tarinoista tuttuja ovat maamme-laulu, porilaisten marssi ja Sven Dufva. Myös Saarijärven Paavo on Johan Ludvig Runebergin käsialaa. Runeberg oli ruotsinkielinen, suomalaisten kansallisrunoilija.

Saarijärven salomailla asui

tilallansa hallaisella Paavo,

perkas, hoiti ahkerasti maataan;

mutta Jumalalta kasvun toivoi.

Vaimoineen ja lapsineen hän siinä

niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan,

ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.

Tuli kevät, hanki suli mailta,

myötänsä vei puolet orahista;

tuli kesä, raekuuro kulki,

kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;

tuli syksy, kaikki ryösti halla.

Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:

»Paavo parka, kovan onnen lapsi,

sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs;

miero raskas, raskahampi nälkä.»

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:

»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.

Pane leipään puolet petäjäistä;

kaksin verroin minä ojaa kaivan,

mutta Jumalalta kasvun toivon.»

Pantiin leipään puolet petäjäistä,

kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo.

Lampaat myi ja siement’ osti, kylvi.

Tuli kevät, hanki suli mailta,

mutt’ ei orahia vesi vienyt;

tuli kesä, raekuuro kulki,

kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;

tuli syksy, kaikki ryösti halla.

Rintoihinsa lyöden vaimo lausui:

»Paavo parka, kovan onnen lapsi,

kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;

tuska kuolla, tuskempi tok’ elää.»

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:

»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.

Pane toinen puoli petäjäistä,

ojat kahta suuremmat ma kaivan,

mutta Jumalalta kasvun toivon.»

Pantiin toinen verta petäjäistä,

kahta suuremmat loi ojat Paavo,

karjan myi ja siement’ osti, kylvi.

Tuli kevät, hanki suli mailta,

mutt’ ei orahia vesi vienyt;

tuli kesä, raekuuro kulki,

mutt’ ei kaatunutkaan kaunis olki;

tuli syksy, halla kultaviljan

koskematta korjaajalle säästi.

Silloin Paavo polvistuen lausui:

»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»

Paavon vaimo polvistuen lausui:

»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»

Mutta miehellensä virkkoi vaimo:

»Paavo, Paavo, riemull’ ota sirppi,

nyt jo meillä alkaa ilon päivät,

nyt jo syrjään petäjäinen silkko,

nyt ma rukihisen leivän leivon.»

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:

»Vaimo, vaimo, sit’ ei kuri kaada,

veljeään ken hädässä ei hylkää.

Pane leipään puolet petäjäistä,

veihän naapurimme touon halla