Nuorena nukkunt

Moipsan taas!

Meille annettiin koulussa tehtäväksi pitää lukipäiväkirjaa jostain tietystä kirjasta. Kirjan piti olla suomalaisen kirjoittajan kirjoittama klassikko. Minä valitsin F.E Sillanpään nuorena nukkunut. Itselläni on mielikuva että kirja on koskettava, se kertoo nuoren tytön Siljan tarinan. Silja joka joutuu orvoksi ja monien vaiheiden jälkeen kuolee onnellisena.  Muuta mielikuvaa itselläni ei ole kirjasta, mutta odotan kyllä millaisia tunteita ja ajatukia kirja herättää. Millainen on luonteeltaan Silja ja mitä kaikkea hän saa elämässään kokea. Millaiseksi kuvataan Suomi ja miten Silja päätyy kohtaloonsa, kuolemaan. Ja millaisia ovat kirjan muut hahmot ja miten he vaikuttavat Siljan elämään. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1931. Tämäkin herättää mielenkiintoa, voiko Siljan tarinan tuoda nykyhetkeen ja kuinka Siljan elämästä löytää yhtäläisyyksiä omaan elämään.

Nyt vain peiton alle lämpimään lukemaan, myöhemmin on luvassa lisää Siljasta.

Paluu muistoihin

Taas muutama päivä sitten lähti lukiostamme joukkio kakkosia Kiinaan. Tuonne suureen ja pelottavaan maahan. Itsekkin olin vajaa vuosi sitten siellä, kasvamassa isommaksi, oppimassa itsestäni ja tuosta maasta ja hankkimassa kokemuksia. Siksi tuo pikkuisten lukion kakkosluokkalasiten Kiinaan lähtö pelotti. Menevätkö he ottamaan minulta omat muistoni ja kokemukseni pois ja tuomaan omansa tilalle. Tämä ei ole ehkä normaali pelko, kun miettii mitä heidän vanhempansa saattavat ajatella. Miten he pärjäävät, ei kai mitään ole sattunut, onko kaikki hyvin. 

Itse muistelen Kiinasta niitä ystävyyssuhteita joita solmin, saksalaisten ja kiinalaisten kanssa. Ne itkut ja naurut ja niiden syyt. Mukavat illat kiinalaisten ystävien kanssa ja kaikki ne nähtävyydet temppeleineen kaikkineen (joita oli ainakin sata samanlaista). Ja vain se mitä kaikkea koin tunnetasola ja kasvoin ihmisenä. Nitä kokemukisia en halua unohtaa ja niitä kuikaan ei saa viedä minulta pois. Matkailu avartaa!!!

Mutta olihan siellä ne ilmansaateet ja yöjunat, toivotaan että kakkoset saavat kokea myös nämä, todella epämukavat asiat. (Vaikka eihän kaikki tunnekuohutkaan ole mukavia, mutta ne on kasvattavia)

http://www.travelstart.fi/halvat-lennot/kiina

Hieman epätarkka kuva, mutta joka kuvaa paljon....

Mä oon niin jeejee!!!

En oikein tiedä mistä sitä alottais!!!

No ensinnäkin ehkä terveisiä perheleiriltä jolla olin isosena. Se kesti viikonlopun. Taas voin sanoa että lapset ovat aivan ihania!!! Ja siis etenkin pikkulapset, joita leirilläkin oli melkoisen mukavasti. Ääntähän niistä lähtee ja vasinkin kun niitä on samaan aikaan 11 ja ikähaitarilla 1-11 :) Toisaalta voin ymmärtää niitä jotka eivät tykkää esimerkiksi matkustaa jos lentokoneessa on paljon itkeviä lapsia (joskus siihen riittää yksikin), mutta minä olen niin lapsirakas että se ei haittaa. Selkä on hieman kipeä kun on leikkinyt lentokoneita lasten kanssa ja nostellut pienimpiä....

Opinpahan leirillä taas jotain uutta: tekemään hamahelmistä rannekorun ja sain uusia ideoita mitö tehdä tytökerhossa heidän kanssaan. Voin laittaa luomuksistani kuvia myöhemmin. :) Leirillä oli myös mulle hyvin tärkeä lastenohjaaja Tuula, kiitos olet opettanu mulle myöskin todella paljon.

Matkalla leiripaikasta kohti kotia radiossa soi Juha Tapion kelpaat kelle vaan ja se on yksi niistä kappaleista joita arvostan juuri sanojensa ja koskettavuutensa ansiosta.
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc

Nyt on niin onnellinen olo, kiitos Jumalalle siitä :)

hihii ja aak!!!

Pakollinen ylppäri postaus!!! :D  (aak!!!)
Mä kirjotan osan aineistani nyt keväällä ja loput vuoden päästä syksyllä. Nyt jo stressaan luenko tarpeeksi ja aloitanko tarpeeksi ajoissa!!! Haluan kuitenkin päästä läpi ja olla itseeni tyytyväinen että olen ollut tarpeeksi hyvä koulussa. Koska en aiemmin ole tehnyt tarpeeksi töitä opiskeluni eteen. Taas omasta mielestäni, mutta tiedän että pystyisin parempaankin. Mutta niinkai se on että jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Viime aikoina olen kuunnellut ruotsin kielistä radiota ja katsonut englanninkielisiä nettisivuja. Paljon on silti tekemistä:)


Olen löytänyt itselleni aivan uuden biisin, jossa on mielestäni hyvät sanat. Se on artistilta Sanni  http://www.youtube.com/watch?v=xuMRNEcHFnI ja biisin nimi on siis jos oon oikee...
Itselleni hyvän biisin salaisuus on sanat, jos sanat eivät kosketa en tunne mitään biisiä oikeasti omakseni. Se että biisi saisi tanssimaan ja siinä olisi rytmiä ja biittiä (tai mitä ikinä....) on toinen asia. Mutta joisskin biiseissä tykkään itse musiikista, mutta sanat eivät tosiaan miellytä... Toisaalta sen täytyy myös erottua muista... Jos en tunnista biisiä kun se soi radiossa, ei se välttämättä kuulu oikeasti lemppareihin. Miten olen sitten löytänyt omat lempprit. Kuullut kavereilta, kuunnelut youtuben soittolistoja :) ja tietysti jos lehdessä on ollu mielenkiintoa herättävä juttu niin sitten sieltä tai ihan artistin ulkonäön mukaan. Jos näyttää hyvältä mielenkiinto myös musiikkia kohtaan kasvaa. (esim kiinnostukseni negativeen alkoi laulajan ulkonäöstä ja nightwishiin ihastuin kun kaveri soitti minulle tuntemattomampia kappleita) hihii!!!

Siis pitäkää silmänne jkorvanne auki, mistävoit tietää milloin kuulet jotain mikä herättää mielenkiintosi ja voit löytää jotain uutta elämääsi!!! :)

Virheistä

Olen elämässäni tehnyt mielestäni liikaa virheitä ja haluaisin sen päättyvän. Miksi aina tekee jotakin väärää joka pahoittaa toisen mielen ja omankin. Koska ihminen on tällainen, tekee väärin, koska on syntinen. Sitten mietin että vaikka ne asiat olisi sovittu ja asiat on hoidossa. Silti sitä miettii, miksi teki niin. Ei anna itselleen anteeksi, ja kun sanoo itselleen että ei asiaa kannata murehtia koko ajan. Totta kai katua saa, mutta jos asia on jo selvä, itsesyyttelyllä ei ainakaan voita mitään.
Mitä elämästä edes saa jos koko ajan katuu virheitään ja miettii mitä on tullut tehtyä. Virheistään täytyy ottaa opiksi  ja yritää keskittyä sellaisiin asioihin joita ei osaa. Kehittää taitojaan siinä mitä ei osaa ja missä tekee virheitä. Kaikilla elämänalueilla. Ihmissuhteissa, koulussa, autolla ajamisessa, liikunnassa, leivonnassa ja ihan missä vain. Jos tuntuu että tekee virheitä ja ne asiat jäävät harmittamaan, opettele vielä lisää. Leivo ensikerralla mummulle piirakka joka ei ole taas palanut pohjaan, mene hiukan pidempi juoksulenkki ja kokeille kuinka paljon jaksat. Harjoittele peruuttamaan jos se on auton kanssa vaikeinta. Tai jos ytävän kanssa tulee aina riitaa mieti mitä voit tehdä toisin.

Virheitään ei kannata jäädä murehtimaan, virheitä tulee jokaiselle ja niistä selviää. Positiivista elämänasennetta vain, virheet on virheitä ja ne ei ole elämän perusta. Niistä voi päästä vain ylös päin, niihin ei kannata jäädä junnaamaan. Menetät monta hienoa kokemusta jos vain jäät kotiin murehtimaan mitä tulikaan tehtyä. Pahoja virheitä kadutaan hetki, mutta niistä myös opitaan ettei tee samoja virheitä uudelleen. Sen vuoksi myös virheitä kannattaa tehdä, mutta niihin junnaamaan jääminen ei opeta. Eikä tahallaan kannata mokata niissä asioissa joista tykkää tai jotka ovat tärkeitä. Kaikki tekevät virheitä, myö julkkikset ja koulun suosituimmat ihmiset.

Hyvää syksyn jatkoa ja elämä on vain elämää ei sen enempää.

Voi elämä!!!

   

Taas tiedossa turhaa lätinää ja ajatuksen virtaa. Mutta mitä on elämä? Miksi elää? Mikä on elämän tarkoitus? Kysymyksiä joihin vielä etsii vastauksia. Aloittaa voisi kysymällä itseltään, kuka minä olen ja mitä minä haluan?

  Miksi elämä on niin vaikeaa, koko ajan pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Elämä on arvokas sitä ei pitäisi tuhlata pahoihin asioihin vaan keskittyä siihen mikä tuntuu itsestä oikeasti tärkeältä. Sen asian tekeminen johon itse uskoo on elämässä kantavaa. Se ei ole turhaa.

Toisten auttaminen, eikö se voisi olla elämässä tärkeää. Mitä siinä menettää. Olen huomannut että apu voi olla pieniä asioita. Sanomalla moi voit saada toisen maailman mullistumaan ja autat häntä ehkä nauttimaan elämässään. Tai se että vain kuuntelet. 


Unelmat ja tavoitteet ovat useasti hyvään elämään liitetty asia. Uskomalla unelmiin voit saavuttaa jotain mikä voi tehdä elämästäsi parempaa. Lyhyen aikavälin tavotteet saavat sinut ehkä tekemään jotain unelmasi eteen. Mutta onko elämä sittenkään vain unelmointia. Ja työn tekemistä unelman eteen, mitä sitten jos saavuttaa unelmansa.... Älkää silti lakatko unelmoimasta sillä useasti unelma kantaa myös vaikea ajan yli ja auttaa ehkä kasvamaankin ihmisenä.

Usko itseesi. Sillä jos et usko itseesi ja omiin kykyihisi  sillä muuten elämästä ei tule mitään, etkä voi tietää millainen olet. Opettajat aina sanovat minulle että usko itseesi osaat kyllä. Se ei ole vaarallista jos kompastuu. Älä varo sitä että saatat kompastua. Elämä on matka jolloin sattuu ja tapahtuu, ei kukaan matkaa sitä ilman ruhjeita tai kaatumisia.

Sanoista teoiksi

Monet ovat varmasti monta kertaa uhonneet tekevänsä jotain. Lapset/nuoret uhonneet että tekevät isona asiat eri tavalla ja varmasti kun olen iso teen niin tai näin. Aikuisten suusta taas kuulee usein että sitten kun on rahaa niin sitten... Mitä jos ei luvattaisikaan mitään mitä ei voi vielä toteuttaa tai mistä ei vielä tiedä. Jos aloittaisi pienistä lupauksista eikä lupaisi itsellekkään liikoja.
               Itselläni on lista asioista joita haluaisin tehdä, mitä haluaisin lukea, kokea, oppia. Mutta en ole luvannut itselleni mitään näistä. Koska en tiedä, koska voin jättää ne aina tekemättä. Ainahan voin tulla sokeaksi enkä voi lukea ja kokemuksia ei voi suunnitella. Mutta sen olen uskaltanut luvata että lopetan tupakoinnin, aloitan harrastamaan liikuntaa, koska on kyse terveydestäni ja jos olen terve voin tehdä paremmin asioita joita olen halunnut tehdä.  Yksi periaatteeni on ollut että älä vanno. Älä vanno tekeväsi jotain mitä et ehkä voisikaan pitää. Mielestäni jos jotain lupaa tämä pitää myös pitää. Eikä olla heti perumassa, mielestäni terveydelliset syyt tai erehdykset ovat ainoat hyvät syyt. Ja niin on käynyt itsellenikin.
                 Ehkä lupauksen pettäminen ja siihen liittyvä paha mieli ovat lupausten ainoa kääntöpuoli. Lapset ainakin pettyvät hirveästi jos vanhempi pettää lupauksensa. Oli kyse vanhemman mielestä kuinka pienestä lupauksesta tahansa. Lapsi oppii kestämään pettymyksiä, mutta ollessa kysymyksessä isompi lupaus voi mennä luottamus toiseen...


Tässä ajatuksia lupauksista... En tiedä ymmärrättekö mitä ajan takaa.... :) toivottavasti

Heissan!!